Pelkät suggestiot ilman hypnoosia?
Toukokuun 1. 2012 - piapHypnoosissa on kahdenlaista koulukuntaa: nk. tila-teoriaa (state theory) kannattavat ja ei tila (non-state theory) -teoriaa kannattavat. Tilateorian mukaan hypnoosi on omanlaisensa tajunnantila, joka näkyisi myös muuntuneena aktiivisuutena aivoissa. Ei tila -teorioiden mukaan hypnoosi ei ole sen erilaisempi tila aivotasolla kuin muutkaan tajunnan ilmiöt vaikkakin subjektiivinen kokemus voi olla, että oma “tila” tavalla tai toisella hypnoosissa muuttuu. Ei tila -teorioiden mukaan hypnoosi on enemmän sosiaalinen ilmiö, on sovittu, että tietty tilanne / käsittely on hypnoosia ja ihmisen uskomus siihen, että jokin on hypnoosia vaikuttaa hänen kykyynsä vastaanottoa kaikkea “hypnotisoijan” sanomaa ts. voimistaa vastaanottokykyä. Molemmilla teorioilla on kannattajansa ja jako näihin kahteen koulukuntaan on alkanut muotoutua hypnoosin historiassa jo varhain.
Niinpä onkin pohdittu jo 1900-luvun alusta alkaen, tarvitaanko hypnoosia / onko hypnoosia olemassa (tilana) vai riittääkö PELKKÄ suggestio halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Populaarissa psykologiassa puhutaan affirmaatioista ja voimalauseista, joita toistamalla - päivästä toiseen - ihminen lopulta uskoo sanomansa ja alkaa elää itselle puhumiensa ajatusten mukaisesti. Tällainen affirmointi tapahtuu luonnostaan varsin automaattisestikin ihmisillä, mutta usein se ei ole kovinkaan tietoista, varsinkaan silloin, kun ihminen negatiivisen sisäisen puheen avulla suggestoi itseään epäonnistumisiin ja pettymyksiin. 1900-luvun alussa ranskalainen apteekkari Emile Coué kirjoitti teoksen itsesuggestioiden voimasta ja lähti juuri siitä ajatuksesta, että ihminen erilaisia lauseita (suggestioita) toistamalla alkaa lopulta toteuttaa suggestioiden mukaisia asioita elämässään - ilman hypnoositilaan menemistäkin. Lyhyesti sanottuna: ihminen on sitä mitä ajattelee olevansa ja sitä, mitä hän itselleen puhuessaan uskottelee. Tässä on otteita Couén kirjan - “Kuinka parannan itseni suggestioilla” - ajatuksista ja ohjeista:
Mitä enemmän teette hyvää muille, sitä enemmän teette sitä itsellenne.
Rikas on se, joka uskoo itsensä rikkaaksi, köyhä se, joka uskoo itsensä köyhäksi.
Sen, jolla on suuria rikkauksia, pitäisi niistä uhrata suuri osa hyväntekeväisyyteen.
Kun kaksi henkilöä elää yhdessä, niin myönnytykset, joita sanotaan molemminpuolisiksi, lähtevät tavallisesti vain toisesta.
Haluatteko, että ette koskaan kyllästyisi? Hankkikaa silloin itsellenne useampia keppihevosia. Kun olette väsynyt yhteen, niin ryhtykää puuhailemaan toisen kanssa.
Perinnöllisyys on olemassa ennen kaikkea sen ajatuksen vuoksi, että se on kohtalokas.
Se, joka on syntynyt rikkaaksi, ei tiedä, mitä rikkaus on. Se, joka on aina saanut nauttia hyvästä terveydestä, ei tunne aarretta, jonka omistaa.
On parempi olla tietämättä, mistä sairaus tulee, ja antaa sen mennä menojaan, kuin tietää, mistä se on johtunut ja kärsiä siitä.
Tehkää asiat aina yksinkertaisemmiksi, ei koskaan monimutkaisemmiksi.
Stooalaiset turvautuivat mielikuvitukseen, kun eivät sanoneet: “En tahdo kärsiä”, vaan: Minä en kärsi.”
Tajunnassamme ei voi olla kuin yksi ajatus kerrallaan. Ajatukset eivät ole rinnakkain, vaan seuraavat toisiaan.
En vaadi keneltäkään mitään. Minä vain yksinkertaisesti autan ihmisiä tekemään sitä, mitä he haluaisivat tehdä, mutta johon eivät luule kykenevänsä. Heidän ja minun välilläni ei ole taistelua, vaan yhteistyötä. Minä en toimi, vaan ihmisissä oleva voima, jonka käyttöä heille opetan.
Älkää vaivatko itseänne taudin syyllä, todetkaa vain yksinkertaisesti sen seuraus ja toimikaa sitten niin, että se häviää. Vähitellen teidän alitajuntanne saa myöskin syyn häviämään, jos se on tarpeen.
Sanat: “Haluaisin mielelläni” tuovat aina mukanaan sanat: “mutta en voi”.
Jos kärsitte, niin älkää koskaan sanoko: “Tahdon koettaa saada tämän paranemaan”, vaan: “Minä saan tämän paranemaan”, sillä jos mielessänne on epäilyä, niin ette onnistu.
Menettelyni avain on tieto siitä, että mielikuvitus on voimakkaampi kuin tahto. Jos ne ovat samaa mieltä, jos ihminen sanoo: “Minä voin ja minä tahdon”, niin se on erinomaista. Mutta jos ne ovat eri mieltä, niin mielikuvitus aina voittaa tahdon.
Oppikaamme muovailemaan luonnettamme, oppikaamme lausumaan mielipiteemme nopeasti, selvästi, yksinkertaisesti ja tyynen päättävästi: puhukaamme vähän, mutta selvästi, älkäämme puhuko muuta kuin juuri sen, mikä on tarpeen.
Oppikaamme hallitsemaan itseämme. Välttäkäämme kiivastumista, sillä se kuluttaa hermovoimaamme ja heikontaa meitä. Se ei koskaan tee mitään hyvää. Se vain hävittää ja aina se on menestyksen este.
Olkaamme tyynet, lempeät, hyväntahtoiset, varmat itsestämme ja vielä enemmän, koettakaamme olla itse itsellemme tarpeeksi.
Alitajunta hallitsee meissä kaikkea, sekä ruumista että mielentilaa. Se ohjaa kaikkien elintemme toimintaa ja hermojen välityksellä se hallitsee olemuksemme pienintäkin solua.
Jos pelkää sairautta, niin vetää sen päälleen.
Harhaluuloon hairahtuu se, joka kuvittelee, ettei hänellä ole mitään harhaluuloja.
Älkää kuluttako aikaanne pohtimalla tauteja, joita teillä mahdollisesti voisi olla, sillä jos teissä ei ole ei ole todellisia tauteja, niin voitte ajatuksillanne luoda itsellenne keinotekoisia sairauksia.
Kun tajuisesti suggeroitte itseänne, niin tehkää se aivan luonnollisesti, aivan yksinkertaisesti, luottamuksellisesti ja ennen kaikkea ilman minkäänlaista ponnistusta. Kun itsesuggestio, joka on itsetiedottomasti suoritettu ja joka usein on huono, toteutuu niin helposti, niin se johtuu juuri siitä, että se on tehty ponnistuksetta.
Olkaa varma siitä, että saatte mitä haluatte, sillä silloin sen saatte, edellyttäen, että kulloinkin kyseessä oleva asia on mahdollisuuden rajoissa.
Jotta tulisi oman itsensä herraksi, riittää ajatus, että siksi tulee. Jos kätenne vapisevat, jos askeleenne ovat epävarmat, niin sanokaa itsellenne, että nuo ilmiöt ovat jo katoamaisillaan - silloin ne vähitellen katoavatkin. –
Tässä teille kaikille pohdittavaa vapun kääntyessä kohti arkea taas..!

